Hurautimme sitten myös facebookkiin.

Olemme kiitollisia, jos hyvät sukkien ystävät käytte tykkäämässä sivustamme! Palautettakin saa antaa tuutin täydeltä blogistamme, niin hyvää, huonoa tai rakentavaakin. Myös mieltä askarruttavia kysymyksiä sukkien tai jalkojen saralta saa kysyä ja yritämme vastata niihin tyhjentävästi.
Read More

Verkkosukkien historiasta ei ole täyttä varmuutta ja siksipä verkkosukkien alkuperästä onkin eriäviä mielipiteitä aina saduista piraattinaisiin.

Kuva: Cheret Bal au moulin rouge/Wikipedia.org

Maalaistyttö ja kuningas

Aesopin sadussa "The Clever Peasant's Daughter" kerrotaan naisesta, joka kietoi itsensä verkkoon (fishnet). Tarinassa maalaistytön piti todistaa nokkeluutensa kuninkaalle, joka pyysi tyttöä saapumaan luokseen "ilman vaatteita, ei alastomana, ei ratsastamalla, ei kävellen, ei tietä pitkin, ei ulkona tiestä ja jos niin teet, niin menen naimisiin kanssasi". Nokkelana maalaistyttö kietoi tarinassa itsensä kalastajan verkkoon - ei vaatteita, eikä alaston - ja pääsi täten kuninkaan kanssa naimisiin.


Merirosvonaiset (pirettes) ja verkkosukkahousujen nimen alkuperä

Merirosvouksen kulta-aikoina 1700-luvulla ja muulloinkin merirosvous oli pääasiassa miesten juttuja ja usein naiset eivät päässetkään laivaan, muuta kuin tekeytymällä ja pukeutumalla miehiksi. 1700-luvulla merirosvonaisilla olikin hyvin uniikki tyyli pukeutumisen suhteen.

Sen ajan merirosvonaisten pukeutumistyylistä on saatu ainakin puolisen tusinaa viitettä satamaviranomaisilta ja vastaavilta. Yksi näistä trendeistä oli - tyynen valtameren etelärannikon ja karibian meren merirosvonaisten keskuudessa - liittää erilaisia purjehdusvälineitä pukeutumiseen, kuten kalastusverkkoja, köysiä ja puunpalasia. Siksi yksi teoria on, että verkkosukkahousujen (fishnets) nimen alkuperä juontaisi merirosvonaisiin tai merirosvoihin ylipäätään.


Moulin Rouge - Kotelomekkoja ja verkkosukkia

Maryvillen yliopiston mukaan vuonna 1908 kotelomekko saapui Pariisista - Moulin Rougen (punainen mylly) Can-can -tanssijoiden myötä - Yhdysvaltoihin. Samana vuonna ja ehkä kenties samaan aikaan ensimmäiset verkkosukkahousut saapui Yhdysvaltoihin.

Moulin Rougen sai alkunsa vuonna 1889 Joseph Ollerin ja Charles Zidlerin toimesta ja se sijaitsee Boulevard de Clichyllä Pariisissa punaisten lyhtyjen alueella Pigallen kaupunginosassa.

Täten onkin oletettavaa, että verkkosukkia käytettiin Parisiissa jo 1890-luvulla ainakin teattereissa ja showtanssijoiden sekä mahdollisesti ilotyttöjen toimesta. Kristina Hauglandin - Philadelphian taidemuseon kuraattori - kertookin että "se oli aikaa jolloin oli kova puute pahan tytön henkilöhahmoista teattereissa ja näyttelijöiden keskuudessa.


Kultainen 1960-luku ja 70-luku sekä punk-kulttuuri

Kuva: Zoe Alexanderin Pink tribuutti/mattbuck/wikipedia

Aina 1960-luvulle saakka verkkosukkia käyttivät oletettavasti ja lähinnä vain showtanssijat, pin-up -tytöt ja ilotytöt. Verkkosukat olivat vielä tuolloin reisisukkamallisia.

1960-luvulla punk-kulttuurin edustajat kuitenkin omaksui verkkosukat omikseen ja pukivat verkkosukkia minihameiden kanssa - lähinnä ivaillakseen naisten seksuaalisuudelle sen aikaisessa kulttuurissa. Niin sanotut punkkarit veivätkin verkkosukkahousujen idean pidemmälle pitämällä reikäisiä verkkosukkia, joka toimikin hyvin provokatiivisena "kannanottona".

Verkkosukkien popularisoituminen 

1980-luvulla verkkosukat marssivat esiin kasarimuodin myötä Yhdysvalloissa, jolloin pinnalla olivat lyhyet paidat, värikkäät takit sekä minihameet joita pidettiin myös verkkosukkien kanssa. Kun trendi pääsi valloilleen alkoivat tuottajat tekemään toden teolla verkkosukkia kaikin mahdollisin värikompinaatioin ja mallein. Verkkosukkia pidettiin myös repalaisten farkkujen alla.

Kun 1990-luvulla goottityyli tuli takaisin muotiin, niin etenkin mustat verkkosukat popularisoituivat. Mustien verkkosukkien yleistymisen myötä myös verkkopaidat, -hameet ja -käsineet yleistyivät. 1990-luvulla verkkosukkia näkyi jopa verrattain paljon valtavirtamuodissa.

2000-luvulla verkkosukat menettivät hieman otettaan vaihtoehtopukeutumisena ja verkkosukkiin pukeutuminen tuli hyväksyttävämmäksi ja hienostuneemmaksi kertoo Deborah Boria.

Nykyaikana verkkosukkia käytetään mitä erinäisimmissä yhteyksissä arkikäytöstä juhlakäyttöön ja jopa joissain urheilulajeissa - kuten roller derbyssä.

Kuva: Roller Derby/Sharkey/Wikipedia

Sukkahousut (tights)
Sukkahousut tai tutummin sukkikset ovat jaloille tarkoitettuja yhdestä osasta tehtyjä kireitä vaatekappaleita, jotka peittävät kehon vyötäröstä alaspäin - kuten kaikki varmasti tietävät. Sukkahousut ovat nykyisin useimmiten tehty nailonista, elastaanista tai puuvillasta.

Kuva: Depositphotos.com/shmeljov

Ensimmäiset niin sanotut oikeat sukkahousut näkivät päivänvalon vuonna 1953, jotka mies nimeltä Allen Gant kehitti. Gant kutsui näitä sukkahousuja "Panti-Legseiksi". Panti-Legsit eivät tulleet saataville kuitenkaan vasta kuin vuonna 1959.

Samoihin aikoinin Mr Ernest Rice kehitteli samankaltaisen mallin sukkahousuille, jotka olivatkin enemmän nykyisten sukkahousujen kaltaisia. 1956 Ernest G. Rice haki pantenttia reisisukkahousujen ja pikkuhousujen yhdistelmälle (combination stockings and panty).

Ohuet sukkahousut (pantyhose)
Pantyhoset eli suomeksi ohuet sukkahousut ovat normaaleja sukkahousuja (tights) ohuempia, mutta ovat muuten vaatekappaleina samanlaisia. Ohuiksi sukkahousuiksi mielelletään sukkahousut, jotka ovat alle 40 denieriä. Denier on kuidun lineaarisen massatiheyden yksikkö ja esimerkiksi 9000 metriä yhden denierin paksuista lankaa painaa yhden gramman ja sadan denierin sukkahousut ovat käytännössä opaakkeja eli niiistä ei näy läpi.

Reisisukkahousut ja reisisukat (stockings)
Reisisukat (stocking) ovat pitkiä sukkia, jotka peittävät jalat reisistä alaspäin - nimensä mukaisesti. Reisisukkahousuja valmistetaan samanlaisista materiaaleista kuin tavallisia sukkahousujakin, joista tyyppillisimpiä ovat nailoni, silkki, puuvilla ja muut materiaalit joilla on elastisia ominaisuuksia.

Reisisukat tehtiin aikoinaan käsin neulomalla aina siihen saakka, kunnes ensimmäinen neulontakone keksittiin 1589. Neulontakone teki reisisukista suositumpia kansan parissa niiden tuottamisen helppouden myötä.

1920-luvulle saakka reisisukkia pidettiin lähinnä mukavuuden ja niiden lämpöisyyden vuoksi. 1920-luvulla naisten hameiden ja mekkojen helman korkeus yleni, joka johti reisisukkien yleisempään käyttöön, sillä naiset tarvitsivat jotain millä peittää jalat.

Reisisukat erosivat myös sukkahousuista yleensä siten, että ne olivat tehty kahdesta erikseen ommellusta vaatekappaaleesta - molemmille jaloille erikseen - ja ne eivät pysyneet ylhäällä pikkuhousujen avulla, vaan ne pidettiin ylhäällä sukkanauhalla (garter), sukkanauhavyöllä (girdle) tai liukumattomalla vuorauksella sukkahousun yläosassa.

Kuva: Depositphotos.com/shmeljov

Sukkien ja sukkahousujen mielenkiintoinen historia ulottuu aina vuosituhansien taakse, ja ammoisina aikoina sukkia näkyikin niin kreikkalaisten työmiehien, orjien kuin roomalaisten naisten jaloissa (soccus), mutta tuolloin sukat ommeltiin kudonnaisista - eli kudotuista kankaista.

Kuva: 1500-luvulle asti naisten sukkahousut ylettyivät usein vain polveen saakka, kun taas miesten sukkahousut saattoivat ulottua jopa vyötärölle asti (wikipedia.org)

Mutta pikakelataanpa vuoteen 1545, jolloin kudotut sukkahousut (stockings) tulivat muotiin kunnolla Englannissa Tudor -dynastian aikaan. Silloisten sukkahousujen saumat oli usein verhottu taidokkailla silkkisillä kuvioilla tai koristeilla.

Tästä muutama vuosi eteen päin - tarkemmin vuonna 1589 - englantilainen pappismies William Lee väsäsi ensimmäisen neulontakoneen ikinä - kaikkea ne papitkin keksii - jonka tehtävänä oli nimenomaan tuottaa sukkahousuja.

Hauskaksi tarinan tekee se, että Leen - joka toimi pastorina Calvertonissa - kerrotaan kehittäneen neulontakoneen, koska hänen seuralaisena ollut nainen tuntui osoittavan enemmän kiinnostusta neulomiseen kuin Leehen.

Sukkahousuja ja sen johdannaisia käyttivät lähinnä miehet aina 1800-luvulle saakka, jolloin miehet alkoivat  siirtymään enempi housujen käyttöön. 1800-luvun teollistumisen myötä naiset alkoivat käyttämään yhä enemmän sukkahousuja ja usein oli niin, että yhteiskunnallisesti ylempi luokka käytti valkoisia sukkahousuja ja taas alempi mustia.

Pappismiehen ensimmäinen kone tuotti karkeaa villaa sukkohousujen valmistukseen ja koneen jotkut periaatteet ovat käytössä vielä moderneissakin neulontakoneissa.